Pitkä kivinen tie

Taas on ei ole tullut hetkeen postailtua. Tuntuu, että alotan joka postauksen samalla virrellä mut ei voi mittää muuta kuin pyytää anteeksi tätä. Tää viikko on ollut erikoisempi kuin muut. Olin to-pe EA1 -kurssilla, eli nyt toivottavasti osaan toimia oikein ensiapua vaativassa tilanteessa tai ainakin toi kortti nyt mua velvoittaa toimimaan kyseisessä tilanteessa. Eilen oltiin pelissä ja tietenkin Ässät hävis sen, tästä se lähtee.. se alamäki. No toivotaan parasta ja pelätään pahinta. 

yks ilonen hieronnan jälkeen.

Perjantaina oli naistenpäivä ja mulla hieronta. Niskat tällä kertaa ens viikolla se todellinen tuska koittaakin kun jalat saa taas kyytiä. Mahtavaa. Naistenpäivän kunniaks hemmottelin itseäni myös pienellä shoppailu kierroksella ja toki EA1 -kurssin läpäisyllä sekä jalkojani mukavalla jalka puntilla. No oli siinä vähän keskivartaloakin messissä.

Tosiaan viikon treenit meni tähän tapaan:

ma: 60 min juoksu, lihaskunto

ti: 30 min juoksu (mikä olisi pitänyt olla lopussa mutta sattuneesta syystä se siirtyikin ekaksi) reilu 2h spinni.

ke: uinti reilu 1h, 50 min spinni

to: yläkroppa salilla ja keskivartalo

pe: jalat salilla ja keskivartalo

la: 60 min spinni

su: hiihto 1h 40 min

Elikkäs noi to-pe treenit meni vähän niin ja näin, en oikeastaan tiedä miksi en tehnyt oikein mitään aerobista kumpanakaan päivänä alkulämpän ja salitreenin lisäksi. Mutta kai se on ihan hyvä joskus keskittyä myös tuohon syvempään voimapuoleen. Lauantaina oltiin tosiaan silloin vähän enne ilta kymmentä salilla, koska pelistä kotiin pääsy tuntui erittäin ylipääsemättömän vaikealta, mehän ei jonotettu kuin about 30 min ulos sieltä parkkipaikalta. Super väsy oli kun päästiin vihdoin liikenteeseen, mutta ei se mitään kotiin, syömään ja takasin liikenteeseen ja vetämään spinni. 

Tänään oli sukulaisen rippijuhlat ja siellä menikin aamupäivä. Hyvää ruokaa ja kakkua, unohdin napsia kuvia sieltä, joten kuvituksena toimivat jälleen kerran nämä treenikuvat. Olin tänään myös hiihtämässä, oli melkeimpä velvollisuus lähteä ulos hiihtämään kun oli niin nätti ilma taas kerran. Ulkoilma, aurinko ja pieni pakkanen: "täydellisyydelistä" näin tätä niin legendaarista lausahdusta lainaten.

Hiihdin 1h 40 min olisin mielelläni hiihtänyt enemmänkin mutta kun tuo pito suksista luulavimmin kului puolessa välissä treeniä pois, lähti alta ja liukui itekseen mäissä niin pirusti, että näytin joltain klonkulta kun yritin nousta sitä mäkeä ylös. Ja niitä mäkiähän Isomäestä löytyy, itse tykkään hirveesti nykyään mennä sitä vitosen lenkkiä vaikka se nyt tosi mäkinen onkin mutta jotenkin vaan tykkään siitä. Selvästikin jotain triathleetin mielenvikaisuutta havaittavissa...

Mutta siellä mä painoin eteenpäin jatkuvasti itsekseen luistelevilla suksilla ja fiilistelin loistavaa musiikkia ja täydellistä ilmaa. Nautein kyllä ihan sydämeni pohjasta.

Mulla ei todellakaan ole hyviä uutisia kerrottavana mun pyörän hankkinta-trilogiaan liittyen. 

Ensinnäkin kahdesta paikkaan sanottiin, että ottavat yhteyttä no eipäs ole mitään kuulunut. Mun unelmapyöräni Felt B16 onkin 650 kiekoilla 700 sijasta niin sepä ei tietenkään ole hyvä juttu eikä se käy.
Mun pitäis nyt soitella taas yhteen liikkeeseen mutta kyseine merkki ei ole todellakaan mulle se ykkösvalinta eikä toinenkaan, mutta well jos sieltä löytyiskin niin ken sitä ikinä tietää vaikka rakastuisin palavasti kyseiseen pyörään. En ymmärrä miten tämä voi olla näin vaikeaa, mulla on rahat ja kaikella veren, tuskan ja hien vuodatuksella luulisi sen pyörän jo löytyvä tällekin kääpiölle. Miksi mistään ei voi löytyä 48 cm(tai pienempääkin) hiilikuitu masiinaa!! :( No tarina jatkuu ja katsotaan mitä käy. 

Nauttikaa hyvät ihmiset vielä näistä talven näteistä ja aurinkoisista ilmoista kun voitte!

see you -S