No ehkä nyt ei kuiteskaan ;D Mutta sunnuntai. Viikon masentavin päivä eikä mullakaan paremmin mene. Ulkona on niin nätti ilma ja mä olen täällä sisällä kattomassa hiihtoa. Jalat on niin väsyneet treeneistä ja välipäivääkään en ole tällä viikolla pitänyt niin edellä mainitut asiat melkeimpä pakottavat mut jäämään lyyhäämään sisälle kotiin. Not my style.
Ainakin ensi viikoksi on mukavia juttuja odotettavana...vihje cannondale.. JEP ens viikon torstaina on mun tarkoitus soitella, että he lähettävät sen tänne ja perjantaina toivottavasti saan sen jo kätösiini, tai se on pakko saada perjantaina, koska kantojuhtani lähtee maanantaina pohjoisiin töihin. Ainahan mä sen voin tuolla 50m lumikinoksissa polkea kotiin, koska se ei meijän laguunaan tule paketteineen mahtumaan. Sen on varma se.
Eilen olin reenailemassa taas pompein Porihallilla siihen lähemmäs 11 illalla. Ei voi mitään. Treeninä eilen PITI olla 90min intervalli polkeminen, 45 min juoksu tv, 30 min palauttelu polkeminen, mun versio:
60 min intervalli, 27 min juoksu, 15 min ei todellakaan palauttava polkeminen
Ensinnäkin eilen oli ihan kauhee päänsärky no se johtu varmaan noista jumissa olevista niskoista. Eikä todellakaan ollut treeni fiilis. Mua ketutti toi pyöräily aivan suunnattomasti ja olin aivan loppu jo ekan intervalli setin jälkeen, ei tuu mitään. Jätin suosiolla sen 30 min pois ja hyppäsin pyörän päältä juoksemaan. No juoksu maistui ja en malttanut lopetella, mun piti juosta 22,30min jotta ajat olisi puolittuneet mutta se vähän venyi, eikä se todellakaan ollut tasavauhtista pistin menemään pientä spurttia loppua kohden ja päädyin juoksemaan 11 km/h sen 9km/h sijasta. Sitten loikin juoksumatolta kohti spinnisalia kettuuntumisen pilvi valmiiksi yläpuolellani, että takasin tonne. Mun päänsärky oli hävinnyt kuin pieru saharaan mutta TIETYSTI se saapui takasin kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siivitti tota mun ei palauttavaa 15 min polkemista alusta loppuun. jossain viimisten 2 min kohalla tajusin, että nyt vois alkaa himmaamaan. Treenit meni niin ja näin ei mikään paras mutta tulipa sekin tehtyä.
Ei ollut kovin kivaa tällä kertaa. Mutta eikös tuo nyt kuulukkin urheiluun. Joskus menee hyvin joskus huonosti. Tai niinkuin suomalaisilla hiihtäjillä ei koskaan hyvin kun suksi ei luista, jalka kramppaa, pitoa ei ole tai mäkihyppääjät, se touhu on ihan järkyttävää ei se ole edes mitään touhua se on silkkaa epäonnistumista kisasta toiseen. No mitä mä olen puhumaan mähän en ole edes millään pro-tasolla tai kisaluokissa, vielä. Puhuttiin tästä just parhaan kaverin kanssa ja todettiin lopuksi, että mitä me ollaan kommentoimaan kun kumpikaan ei osaa oikein hiihtää, mulla tekniikka näyttää siltä kuin yrittäisin rämpiän eteenpäin suossa. Onneksi suomalainen jääkiekko on loistavaa! Ja kirsikkana kakun päällä on se, että Ässien voittoputkelle ei näy loppua, M A H T A V A A!!
 |
| Voiko joku olla yhtä kauhea rotta. Treenin jälkeinen sekasorto. HUPS. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti