Aamulla oli veto niin poissa eilisen uintitreenin jäljiltä, että lojuin sängyssä aivan liian pitkään.
Onneksi oli menoa tälle päivälle, koko perheen reissu mummolaan sunnuntai päivälliselle. Ihanaa, hyvää ruokaa ja pienimuotoista sukutapaamista!
Ensi viikolla alkaa tuskainen viikon kestävä lepo, joten oli pakko saada vähä tuskaa ja hikeä mahdutettua tähän iltaan. Suunnitelmissa ei ollut mitään treeniä, mutta oman mielenterveyteni takia lähin kevyelle kympin lenkille, mikä osoittautuikin tuskien taivaleeksi.
Lenkki alkoi hyvin, kroppassa hyvä fiilis eikä edes ollut kylmä, no mutta siinä 20min kuluttua TIETENKIN vasen pohje alkoi vihoittelemaan, ei se mitään ei se mua ennenkään ole estänyt. No se juokseminen yläaste ajoilta saakka olevilla adidaksen betoni lenkkareilla on sanotaanko semi haastavaa varsinkin kun kaikkia katuja ei ole vielä aurattu lumimassoista (tuli kyllä kamala ikävä mun rakkaita ON:eja) . Siinä 20 viimisen minuutin kohalla alkoi armoton vastatuuli ja jääsade, no true triathleetti paineli senkin läpi vaikkakin ei se mitään kevyttä menoa ollut. Kaikista haasteista, jotka mun kohalle tällä lenkillä osui taistelin läpi ja 10km taittui kuin taittuikin tasan tuntiin!
Tuulinen Pori. Tää oli mun toinen postaus, jee! No mutta tästä se toivottavasti lähtee rullaamaan jos sitä keksis nyt ensi viikolla kaikkea kivaa postattavaa kun ei ole muuta ohjelmaa kuin hierontaa ja lihashuoltoa. Mulla on kyllä niin valikoiva mielikuvitus, joskus se toimii, toisinaan pää on tyhjä kuin puhelimen akku.
See you -S
Toi takki... ^^,
VastaaPoista