Kesä menikin erittäin nopeasti töissä ja kisoissa, niin omissa kuin vähän muissakin. Tuli sitä heitettyä yksi 150km pyörälenkkikin, mistä oon erittäin ylpeä. 2015 Ironman on vielä kaukainen tavoite. Pyörä ja juoksu kilometrejä kertyi no paljon. Uin tänä kesänä paljon ja löysin viimeinkin sen hukassa olleen motivaation uintiin ja se oikeasti on kivaa nykyään. Kun sain viimeinkin polvet kuntoon juoksua ajatellen niin noin viikko ennen Joroisia oikea pohje alkoi vaivaamaan. Koko ajan krampissa. No Puolmatkalla mä en mitään pohjetta edes muistanut mutta sen jälkeen jatkoin vaan juoksemista vaikka pohje oli aivan h@&vetin kipeä, yhtenä (niistä monista kerroista) kertana kun menin hierontaan niin huomattiin, että ei hemmetti oikea pohje on ihan turvonnut, lihaksessa pieni repeytymä. Jes! No ei siinä mitäään tulipa uitua ja pyöräiltyä enemmän.
Joroisista kirjoitan lisää myöhemmin, sekä uskomattoman hienosta reissusta tamskaan.
Kesän jälkeen odottikin uusi haaste. Lähdin Tampereelle Varalan Urheiluopistoon liikunnanohjauksen kurssille, joten Tampereella nyt elelen vielä 3 kuukautta, joten kyseisen tekijän takia tämä yhtälö ajan ja blogin kirjoittamisen välillä ei aivan natsaa. Meillä päivät suurinpiirtein alkavat 8 ja loppuvat vähän ennen neljää. Parhaimmillaan 8 tuntia liikuntaa päivässä plus omat treenit niin aika on aikalailla kortilla iltaisin. Koulu on ollut mahtava ja meillä on aivan loistava porukka. K
