I need a miracle

Otsikko kertoo niin tämän päivän teeman. I need a miracle! Opiskelut alkaa vedellä viimeisiään ja ensi viikolla alkaakin 3 kuukauden työssäoppiminen, hyvä muuten mutta minä, hidas, joudun vielä käymään yhden vanhan kurssin suorittamassa sillä välin kun muut relailee työpaikoillaan. It is what It is. Minä "hyppäisin mieluummin teideen kuin siivoaisin treenikamalaatikon" päätin tänää ottaa itseäni niskavilloista kiinni ja ruveta siivoamaan treenikamoja!

Olen tosiaan vältellyt kyseistä asiaa jo hetken (lue: muutaman kuukauden), mutta tänään sen tein! Innostuin oikein isolla kädellä ja siivosin samalla vaatekaapin ja heitin turhia rättejä kirpputorikasaan. No ainakin tulee pikkuhiluja lisää rahalippaaseen trikamojen ostoon. Järjestin myös treeniohjelmat oikeaan järjestykseen ne nyt on lojuneet pöydällä siinä järjestyksessä missä ne kotiin olen tuonut. 

I need a miracle myös, koska se tt-pyörä pitäisi tässä hetken päästä jo hankkia! Pahalta näyttää toi mun rahatilanne eikä sitä auta yhtään se, että olen iskenyt silmäni tähän kaunottareen. Cannondale slice women's 3 Ultegra, rakkautta joka sanalla. So bikeporn. Toi ois kyllä niin jyty peli, että ei tarvisi moneen vuoteen vaihtamista/uutta miettiä. Päätin kyllä eilen illalla ynnäillessä varojani, että jollain ilveellä mä ton menopelin alleni taistelen. Fast. Multi-time Kona winner. Sellasia sanoja, että saa polarinkin ylikuormittumaan.

 Jos joku nyt tätä blogia ylipäänsä vielä lukee niin täältä löytyisi käyttämätön Polarin sykevyö ja sensori (coded). Ilman pakettia. Lähtisi sellaisella 25€, ovh 59€ about. Eli kommenttia tulemaan jos kiinnostuit!

Triathlon lehtiä on hyvä lukea näin lepoviikolla. Ei ainakaan yhtään tarvitse harmitella kun ei pääse treenaamaan, juu ei. 

See you -S

Sunday sweatfest

Aamulla oli veto niin poissa eilisen uintitreenin jäljiltä, että lojuin sängyssä aivan liian pitkään.
Onneksi oli menoa tälle päivälle, koko perheen reissu mummolaan sunnuntai päivälliselle. Ihanaa, hyvää ruokaa ja pienimuotoista sukutapaamista!
Ensi viikolla alkaa tuskainen viikon kestävä lepo, joten oli pakko saada vähä tuskaa ja hikeä mahdutettua tähän iltaan. Suunnitelmissa ei ollut mitään treeniä, mutta oman mielenterveyteni takia lähin kevyelle kympin lenkille, mikä osoittautuikin tuskien taivaleeksi.
Lenkki alkoi hyvin, kroppassa hyvä fiilis eikä edes ollut kylmä, no mutta siinä 20min kuluttua TIETENKIN vasen pohje alkoi vihoittelemaan, ei se mitään ei se mua ennenkään ole estänyt. No se juokseminen yläaste ajoilta saakka olevilla adidaksen betoni lenkkareilla on sanotaanko semi haastavaa varsinkin kun kaikkia katuja ei ole vielä aurattu lumimassoista (tuli kyllä kamala ikävä mun rakkaita ON:eja) . Siinä 20 viimisen minuutin kohalla alkoi armoton vastatuuli ja jääsade, no true triathleetti paineli senkin läpi vaikkakin ei se mitään kevyttä menoa ollut. Kaikista haasteista, jotka mun kohalle tällä lenkillä osui taistelin läpi ja 10km taittui kuin taittuikin tasan tuntiin!

Tuulinen Pori. Tää oli mun toinen postaus, jee! No mutta tästä se toivottavasti lähtee rullaamaan jos sitä keksis nyt ensi viikolla kaikkea kivaa postattavaa kun ei ole muuta ohjelmaa kuin hierontaa ja lihashuoltoa. Mulla on kyllä niin valikoiva mielikuvitus, joskus se toimii, toisinaan pää on tyhjä kuin puhelimen akku.

See you -S

For the first time

Moikka!
Mistä sitä aloittaisi...
Eli ystävieni painostuksen ja oman kiinnostukseni vuoksi päätin nyt testata tätä blogin kirjoittamista. Kirjoittelen siis treeniblogia, saattaa siellä vilahtaa muitakin elämäni osa-alueita (ketä yritän huijata ei mulla muuta elämää ole kuin treenaminen) :D Onhan se hienoa päästä jakamaan omat tuskat ja ilot tänne bittimaailmaan!
Jos nyt aloittaisin kertomalla hieman itsestäni ja taustastani. Olen täysi-ikäisyyden saavuttanut nuori nainen Porista, rakastan urheilua yli kaiken ja siksi halusinkin alkaa kirjoittamaan tätä treeniblogia. Nimi on Susanna, suski, sid, susku, sussu niin kuin sanotaan rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olen koko pienen ikäni harrastanut jotain urheilulajia, mukaan on mahtunut kaikkea vapaapalokunnasta futikseen. Palloa potkin sellaiset 7 vuotta mistä onkin muodostunut hyvä pohja muihin urheiluharrastuksiin, mutta triathlonin kanssa olen saanut tehdä tosissani töitä saadakseni parempaa pohjaa kestävyyslajin sykkeille ja edelleen taistelen kyseisen haasteen kanssa. Musta on tullut tosi avarakatseisempi, mietin asiaoiden syvempiä merkityksiä  ja yritän yleensä mennä hieman pintaa syvemmälle.

Triathlonista sen verran, että löysin tieni lajin pariin vasta noin vuosi sitten, mutta voi kyllä, rakastuin palavasti! Ensimmäisen kisani jälkeen tiesin heti, että tästä ei ole enää palaamista. Minua on siunattu maailman loistavimmalla valmentajalla, joka jaksaa onneksi (vielä) kuunnella kaiken valitukseni ja tsempata eteenpäin vaikka rypisin elämäni syvimmässä pohjamudassa ja treenimotivaatio makaisi valtameren pohjassa, sekä vääntää raajani auki maailman kamalimmista jumituksista. Ensi kesänä olisi vuorossa se mun "big dance" vaikkakin ollaan joroisissa, eikä Hawaijilla ja puolimatkalla, eikä kokomatkalla. Finntriathlon ja puolimatka on tuntunut todella todella kaukaiselta tavoitteelta ja haaveelta, mutta jokaisella askeleella alan uskoa siihen vähän enemmän ja tulihan sinne myös ilmoittauduttua, että olisi parempikin alkaa uskoa. 

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan minun treenejäni, ylä- ja alamäkiä, elämästä nauttimista jne.


See you -S