Tein myöhäisen uudenvuodenlupauksen, että rupean taas raapustamaan kirjotuksia tänne blogiin. Ulkoasu tulee ainakin muuttumaan ja varmasti myös postaukset. Uudet tuulet puhaltaa ja oon itekin varmasti muuttunut siitä hetkestä kun olen viimeksi kirjoitellut. Nyt on uusi vuosi, uudet kujeet, uudet treenit, uudet pettymykset, uudet sopat keitettävänä, uudet onnistumiset ja mikä tärkeintä uusi (vuoden vanhempi ehkä taas aavistuksen viisaampi) minä.. tai sitten vaan se vanha toivotan tapaus called suski.
Joulukuu tuli ja samoin myös tuli loppu mun 4 kuukauden liikunnanohjaajan kursseilulle Varalassa. Takas kotsassa Manse jäi sinne. Matkaan tarttui miljoooonasti niin hauskoja, kuin ei niin hauskoja muistoja, mitä mieleenpainuvimpia hetkiä, uusia taitoja, tietoja, rohkeutta ja avoimuutta rutkasti lisää. Hulluja, vaarallisia hetkiä ei myöskään puuttunut, saattaa niitä hetkiä löytyä myös mitä saa edelleen hävetä mutta se kuuluu elämään. Mutta se tärkein matkaan mukaan tarttui myös (halusi tai ei) aivan ihania ystäviä, ehkäpä jotain muutakin ja monta monta monta tuttua ympäri suomea. Voin suoraan sanoa, että kyllä aikalailla tuo 4 kuukautta Varalassa varmasti oli elämäni paras 4 kuukautta, aina se ei ollut yhtä ihanaa ja ruusuista mutta kaikesta selvittiin mahtavien ihmisten avulla!
Nyt alan pikkuhiljaa palailemaan maan pinnalle ja takaisin normaaliin arkeen. Juhlapyhät ovat takana ja arki iskee päin kasvoja. Tällä hetkellä ohjailen toiminnalista treeniä kerran viikossa ja toivottavasti lisää ohjaajan duunia tulee pian kohdalleni, kova yritys ainakin on. Mutta mä saan tehä mitä haluan!! Maailma on avoin mulle, mikään ei pidättele mua paikoillaan ja vaihtoehtoja löytyy kunhan vain osaa etsiä oikeista paikoista. Nothing ain't impossible täytyy vaan elää hetkessä. Sitä mä yritän toteuttaa, niin yritän nyt alkaa elää. Uusi vuosi, uusi minä.





































